Onnellisesti Suomeen kotiuduttu!

Viiminen viikko Saksassa meniki tosi nopeesti, koska oli vaan kolme työpäivää. Maanantai ja tiistai oli aika samanlaisii työpäivää mitä siel ensiavus nyt on ollukkii. Keskiviikkona sitte olinkii endoskopiassa melkein kokopäivän. Näin siellä gastroskopiaa eli mahalaukun tähystystä ja kolonskopiaa eli paksusuolen tähystystä. Must se oli tosi mielenkiintosta ja oli kiva et pääsin sinne!
Keskiviikkona pääsinki töistä jo aikasemmin et kerettiin siivoilla ja pakata tavaroita.

Torstaina päivällä lähettiin jo junalla Dusseldorfiin hotelliin yhdeksi yöksi, ettei perjantai aamuna tarvitsisi herätä niin aikaisin. Koska junamatka Aachenista Dusseldorfiin kestää sen pari tuntia ja meidän lento lähti 11.45.

Eli perjantaina lähdettiin sitten kohti Suomea. Lento meni tosi hyvin ja nopeesti. Olin koko lentomatkan hirveen innoissani siitä et pääsen vihdoin kotii. Tottakai Suomeen palaaminen tuntui tosi oudolta. Kaikki puhuu samaa kieltä eikä tarvinu enää miettii et mitä kaikki sanat on englanniks, netti toimii ja jokapuolella kaikki lukee suomen kielellä :D
Lentokentällä koko perhe ja poikaystävä oli vastassa ja heidän näkeminen tuntui niin hyvältä!

Mut nyt se ois sitte ohi! 5 viikkoa Saksassa sairaalassa töissä. Kokonaisuudessaan oli kyl ihan loistavat viikot vaikeista hetkistä huolimatta. Oli hetkii ku teki mieli vaan luovuttaa ja lähtee kotii. Mut oli meil niit hyvii ja hauskojakii päiviä. Jotku päivät meni tosi hitaasti mut jotku sit taas tosi nopeesti. On itketty paljon ja myös naurettu. On myös pidetty hauskaa mut ennen kaikkee tehty töitä.
Parempaa työpaikkaa ei oikeesti ois voinu ees toivoo. Työporukka sit loppujen lopuks molemmissa paikoissa oli loistavaa ja tykkäsin kovasti olla sairaalassa. Mut työntekeminen oli tosi hankalaa välillä, potilaiden kans ei voinu kunnol kommunikoida ja en paljoa saanut edes tehdä itse ainekaan siellä osastolla.
Sain tosi paljon itsevarmuutta ja rohkeutta! Opin enemmän englantii ja rohkeutta puhua sitä. Opin myös muutamia sanoja saksaa. Mut voin sanoo et oli un elämäni mahtavimmat 5 viikkoo ja tän mä muistan koko mun elämän. Suosittelen tosi paljon, et jos on vaan mahdollisuus lähtee ulkomaille töihin ni kannattaa! Ihan loistava kokemus.

Viimistä viedään, enään ois kolme työpäivää jäljellä! Kuvia mulla ei oikeestaan oo näistä muutamasta viikosta ollenkaan paitsi pari.

Tosiaan toissaviikolla vaihdoin osastolta ensiapuun töihin. Oon siellä nyt ollut vähän reilun viikon ja oon tykännyt tosi kovasti. Kaikki muut työntekijät otti mut tosi hyvin vastaan ja on ollu tosi mukavia mulle. Jutellut ja kysellyt paljon ja ottanut mut kaikkiin niiden hommiin mukaan. Ja se on tosi hyvä, että kaikki puhuu englantia edes vähän. Ihan hirveesti oon saanut myös tehdä itse, mistä oon yllättyny, koska mulle sanottiin että en saa paljoa tehdä voin mennä vain heidän mukanaan. Mut perehdytettiin osastoon hyvin ja kerrottiin kaikki tarpeellinen.
Hirveä kiire osastolla ei jokapäivä ole, vaikka luulin niin. Yksi tosi kiireinen päivä ja muut päivät ovat olleet suht rauhallisia. Välillä osastolla tosin on niitä hiljaisempia päiviä, jolloin kenelläkään ei ole paljoa tekemistä.
Ensimmäisestä päivästä lähtien oon itse saanut kuljettaa potilaita röntgeniin ja muihin tutkimuksiin, oon mittaillut verenpainetta ja lämpöä, kuljettanut näytteitä labraan ja oon saanut myös ottaa EKG:tä ite, ettei kukaan välttämättä katso edes vierestä. EKG otetaan täällä vähän eritavalla kuin Suomessa. Siihen on sellainen laite (kuva alhaalla) jossa on kaikki piuhat jo valmiina ja mitään tarroja potilaiden kehoon ei laiteta. Piuhojen päässä on sellaset "imukuppi" jutut joiden teho säädellään potilaan kehon mukaan. Imukupit asetetaan samalla tavalla kehoon kuin tarratkin laitettaisiin.

Ekana päivänä myös sain harjotella verinäytteen ottamista toiselta hoitajalta ja toisena päivänä otinkin ite jo potilailta. 

Joka aamu potilashuoneet tarkistetaan, että siellä laatikoissa ja kaapeissa on kaikki tarpeellinen niin niitä tarkistuksia teen myös itse.

Yksi päivä nyt on ollut tosi kiireinen ja ambulanssit toi potilaita viiden minuutin välein, niin silloin tein tosi paljon itse. Just kaikki alkutarkastukset mihin kuuluu verenpaine, pulssi, happisaturaatio, lämpö, ekg ja jokaisesta otetaan verinäyte. Tosi hyvin senki päivän pärjäsin potilaiden kanssa englannin kielellä. Tottakai on muutamia aina jotka englantia ei puhu. 

Olen myös nähnyt paljon erilaisia pieniä operaatioita mm. tikkausta, kipsin laittoa, haavan hoitoa ja erilaisia tutkimuksia. 

Koko ensiapu on ollu mulle oikeestaan ihan uutta, ni oon oppinu paljon asioita ja kaikki on ollu tosi mielenkiintoista. Mut oon just oppinu ottamaan ekg:tä, verinäytteitä ja mittamaan verenpainetta manuaalisesti, koska se on ollut mulle hankalaa. 

Vapaa-aikana emme ole tehneet oikeen mitään ihmeellistä, koska olemme olleet tosi väsyneitä aina työpäivien jälkeen. Minun työpäivät on ollut 7.30-16 joten ei siinä hirveästi muuta enään jaksa tehdä, kun käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja nukkua. Olemme kyllä muutamana päivänä käyneet keskustassa shoppailemassa ja ostelemassa joululahjoja. 

Ensi viikko menee varmasti nopeasti ja kotiin lähtö tulee äkkiä. Mutta tosi paljon oon nyt uudesta osastosta tykännyt ja olen siellä viihtynyt! 

Taas ois yks viikko takana! Tää oliki tosi rankka viikko nimittäin tehtiin Suvin kanssa eri vuoroja. Mä tein iltaa ja Suvi aamuja. Iltavuorot oli 13-21 eli ei nähty siis melkein ollenkaan muuta kun illalla hetken aikaa ennen nukkumaan menoa.
Iltavuoroissa mulla ei oikeen ollut mitään tekemistä ja vain istuin suurimman osan ajasta, joten tuntui ettei päivät lopu ollenkaan ja viikko menee hitaasti. Välillä olin mukana lääkärinkierroilla ja potilaiden iltatoimilla.
Aamuisin ennen työvuoron alkua en tehnyt muuta kuin nukuin ja katsoin elokuvia. Joten koko viikko oli aika tylsä ja työntäytteinen.

Perjantaina pääsin jo aikaisemmin töistä mutta olimme molemmat niin väsyneitä, että kävimme jo ajoissa nukkumaan. Lauantai aamupäivällä Ursula tuli hakemaan meidät ja hän näytti meille lisää kaupunkia. Kävimme autolla vähän pidemmällä mm. korkealla vuorella, josta oli tosi hienot näkymät Aacheniin.

'

Kävimme myös katsomassa toista sairaalaa ja se oli tooosi iso. Sinne kun meni sisään ni ensimmäisenä tuli mieleen ihan joku juna-asema eikä sairaala. Siellä oli liukuportaita ympäriinsä ja se oli värikäs. Kaikki seinät vihreitä, oransseja ja keltaisia. Olin ihan hämilläni, kun menimme sinne. Sairaalaan pihalla on myös iso alue johon helikopterit laskeutuvat. Mietin vain, että onneksi emme työskentele siellä vaan meidän sairaala on pienempi. 

Kävimme myös Hollannin ja Belgian rajalla. Ja siellä Belgialaisessa kahvilassa kaakaoilla.

Sitten Ursula vei meidät ostoskeskukseen ja shoppailimme vähän. Illalla lähdimme Suvin kanssa yliopisto aluelle katsomaan Aachenin yöelämää. 

Fiilikset nyt on ihan hyvät ja odotan innolla ensi viikkoa, sillä torstaina vaihdamme osastoja ja pääsen ensihoito hommiin. 

Ensimmäinen viikko takana ja neljä edessä! Aika täällä on mennyt niin nopeasti, kun on ollut paljon tekemistä.

Ensimmäinen työpäivä oli mulla oli suoraan sanottuna ihan järkyttävä. Oon siis osastolla mihin potilaat tulee ennen operaatioita ja toipumaan niiden jälkeen ennen kotiin paluuta. Osastolla on myös muutama pitkäaikaisempi potilas.
Aamulla menin töihin ihan hyvillä mielin, koska olin jo odottanut töiden alkua. Jännitti silti ihan hirveästi. Mieli kyllä muuttui nopeasti, sillä osastolla tosi harva puhuu englantia esim. minun ohjaaja ei puhu saanaakaan. Kukaan ei huomioinut minua kokopäivässä ja vain istuin ja katsoin vierestä mitä muut tekevät. Päivä tuntui ikuisuudelta. Välillä joku saattoi ottaa minut mukaan hommiinsa.
Itku kurkussa sitten kävelin töistä kotiin ja mietin vain, että miten selviän viisi viikkoa jos en saa mitään tehdä ja kukaan ei puhu englantia.

Toisen työpäivän aamuna itkin jo ennen töihin menoa, sillä olin varma, että istun taas kokopäivän.
Mutta ei, minut otti vastaan aamulla nainen joka lohdutti, että tämä on jo parempi päivä ja saan mennä hänen mukanaan kokopäivän. Vieläkään en oikein saant tehdä itse mitään muuta kuin siivota. Mut parempi seki kun ei mitään, niin aika menee nopeammin!

Perjantaina menin hyvin mielin töihin ja tein töitä tytön kanssa, joka on samanikäinen kuin minä. Tulimme heti hyvin juttuun ja hän puhuu hyvää ja selkeää englantia. Hänen kanssaan sain jopa itse tehdä jotakin mm. aamupesuja potilaiden kanssa, mitata verensokeria ja verenpainetta. Olin myös mukana lääkärinkierroilla ja pienissä operaatioissa.
Puhuimme ohjaajan kanssa, että saan olla tämän tytön kanssa koko loppuajan. Mikä on minusta tosi hyvä juttu !!

Suvi ja minä teimme molemmat aamuvuoroja, joten meille on jäänyt töiden jälkeen hyvin vapaa-aikaa olemme kävellen kierrellyt pitkin Aachenia. Olemme mm. kävelleet keskustaan, käynyt joulumarkkinoilla ja shoppailemassa. Ja tutustunut paikkoihin!

Viikonloppuna Ursula oli varannut meille englannin kielisen turisti kierroksen Aachenin keskustassa. Kävelimme siis paljon naisen kanssa, joka kertoi meille kaikista mahollisista patsaista ja museoista :D Kävimme myös valtavan suuressa katetraalissa ja se oli mielettömän hieno.

Kävimme myös shoppailemassa isossa kauppakeskuksessa, mut siellä oli hirveän paljon ihmisiä. Hyvä että mahtui ees kävelemään eteenpäin. Joten siellä emme kauaa jaksaneet olla ja muutenkin jalkoihin sattui kaupunki kierroksen jälkeen. Kävimme muutamassa kaupassa ja lähdimme bussilla asuntolaan. 

Tänään olemme viettäneet "lepopäivää" eli katsonut vain elokuvia netflixistä. Kävimme myös vähän kävelemässä ja ensimmäistä kertaa eksyimme. Varmaan tunnin verran kierrettiin ympyrää, ennen kuin näimme rautatieaseman kyltin. Illalla teimme ruokaa yhdessä ja vaan rentouduttiin ennen uuden työviikon alkua :)

Eilen siis vaikeuksien kautta päästiin perille Saksan Aacheniin. Lento meni hyvin ja löydettiin kentältä hyvin myös juna Aacheniin. Tosin junamatka ei sujunu ihan odotusten mukaan, juna oli pysähdyksissä keskellä ei mitään noin 30min, joutui peruttamaan ja vaihtamaan reitin toiseen. Koskaan meille ei selvinny et miks :D

Viimein päästiin Aacheniin ja meitä vastassa oli Ursula. Ursula on tosi mukava ja ymmärtäväinen. Hän auttoi meitä tuomaan matkalaukut asuntolaan ja käytiin sen jälkeen hakemassa ruokaa mäkkäristä.
Meiän asuntola on tosi iso ja täällä on paljon porukkaa monista eri maista, ei hirveemmin olla keretty vielä juttelemaan kenenkään kanssa. Keittiö kaikilla asukkailla on yhteinen, joten pieni järkytys tuli ku se oli tosi sotkunen ja tiskit tiskaamatta. Muuten meiän huone on ihan kiva, mutta tosi kylmä.
Käytiikin melkein heti nukkumaan, mutta en saanut nukutuksi paljoa sillä iski pieni koti-ikävä.



Tänään aamulla heräsimme jo aikaisin. Tarkoituksena oli mennä Ursulan kanssa tekemään hygienia koe, mutta riittikin kun katsoimme videon aiheesta ja allekirjoitimme paperin.
Kävimme myös tutustumassa työpaikkaamme, Marienhospital Aachen. Yllätyksenä siellä tuli, että joudumme Suvin kanssa työskentelemään erikseen. Se vähän pelottaa minua. Minä työskentelen ensimmäiset kaksi viikkoa ihan sairaalan osastolla ja seuraavat kaksi viikkoa ensihoidon tehtävissä.
Tänäänkin on vähän harmittanut ja ollu koti-ikävää, mutta silti olen innoissani kaikesta.